On se hieno laji

Yön pimeät tunnit kummasti herkistää ihmistä. Katselin jo aikaa sitten päättynyttä Brasilian peliä, mutta ajatukset olivat aivan muualla. 22 ukkoa kentällä, ehkä muutama lisää katsomossa, mutta silti en kuullut mitään. Mietin kehonrakennusta ja kaikkia niitä mahtavia ihmisiä, joita minulla on ollut ilo ja kunnia tavata matkan varrella, jonka tietysti toivon vielä jatkuvan mahdollisimman pitkään. Mietin myös itseäni ja sitä kuinka ajauduin aikanaan mukaan koko touhuun.
Pitkä matka onkin tultu siitä, kun pojankloppina ujosti tiedustelin K.P. Ouramalta mahdollisuuttani kilpailla kehonrakennuksen puolella. Olen aina omannut vahvan kilpailuvietin ja kertyihän minulle vuosien varrella kymmenen SM-mitalia itsepuolustuslajeista ja jotain pienempiä prinikoita. Viimein se päivä koitti, "jokunen" päivä myöhemmin.
92-94 kiloisesta fläsästä syntyi syyskuun 10. päivä 2005 68, 4 kiloinen potra poika. Ja sillä oli putket pinnassa.

Nyt ollaan taas sillä tiellä ja olo on aivan mahtava. Dieetti antaa jotakin konkreettista, jonkinlaisen päämäärän mihin tähdätä ja mitä seurata. Ja kehonrakennus... kehonrakennus sinällään on tarjonnut minulle todella hauskoja hetkiä lajin ja harrastavien ihmisten parissa, jotka kaikki puhaltavat yhteen hiileen luoden kehonrakennukselle lupauksen vieläkin paremmasta huomisesta.