Tunturi lähti

Hemmetti.. Tommy Tabermann on näköjään eilen päässyt minun blogiin käsiksi.. On niin herkkää tekstiä.. No, eteenpäin..

Aerobisen tekeminen sujuu nykyään niin helposti, että ajattelin josko sitä alkaisi hankaamaan ihan noin niinkun työkseen kun se on niin helppoa. Toista se oli vanhalla Tunturilla.

Malli oli 70-80-luvun vaihteesta ja, noin hennosti sanottuna, hieman työläs. Pyörä oli lojunut varastossa, eikä sille oltu tehty mitään kun sen pölyn seasta keksin.
Eikä sille vieläkään tehty mitään, vaan kokeiltiin millä vastuksella sitä aletaan hankaamaan. Eipä tarvinnut kummoista vastusta kun ukko oli täysin valmis 30-60 minuutin hikijumpan jälkeen. Siinä oli yksi mittari ja se olisi näyttänyt nopeuden, jos vaijeri olisi ollut ehjä. Vastus toimi remmillä.
Palautin sen muutama viikko sitten löytöpaikkaan alahuuli väpättäen, olihan meillä yhteisiä hetkiä.

Nykyään on aivan toista. Uudenkarhea pyörä, olematon ääni, kulkee kuin rasvattu. Ei tarvitse edes TV: tä huudattaa kuullakseen. On sykemittaria ja anturaa, kalorilaskuria ja vaikka mitä. Hyvä ettei sheikkeriä työnnä nenän alle. Satulakin on niin pehmeä ja hyvin muotoiltu, ettei se paina... mihinkään.