Yllätysten täytteiset päivät

Torstaiaamuna oli mukava herätys kun hyppäsin vaakaan ja "tikitaali" pysähtyi lukemiin 75, 5 kiloa. Toisen, en niin mieluisen seikan, tajusin heti silmät avattuani: Nenä tukossa, ei saa henkeä ja keuhkot on tulessa. Eli torstaiaamusta on nyt sitten kiduttu jonkinasteisen flunssan kourissa... Huomenna olisi kyllä pakko päästä jo ruotuun, muuten se alkaa koetella psyykettä tai itse asiassa se on kaiketi alkanut jo, mutta niin kävi viime vuonnakin.

Näin peräti KAHTENA perättäisenä yönä unta, että olin kisoissa ja täysin syöttöporsas kunnossa ilman värejä. Kisa käytiin jossain ravintolassa ja pumppihuoneena toimi kabinetti (hmm.. herää kysymys olenkohan viettänyt kabineteissa liikaa aikaa..).
Treenikaverini Nick toimi huoltajana enkä löytänyt häntä mistään, ja tiesin, että kohta on oman sarjani vuoro. Kuulin kuinka yleisö taputti, huusi ja vihelsi käynnissä olevalle kilpailulle kun juoksentetelin pitkin käytäviä. Aina kun avasin oven, siellä oli täysin samanlainen kabinetti, mutta ei ihmisiä missään. Onneksi se oli unta, mutta toivottavasti ei mikään enneuni...

Kostoksi tästä käristin itselleni Good Ol´pallogrillillä kesän ensimmäiset ja viimeiset HIILLOSmakkarat ja voi Jésus Kristos että maistui hyvältä! Turun sinapin kanssa tietty... No hätä, ne tulee kyllä läpi, ainakin jossain vaiheessa :)

Hyvä ystäväni Boogie Mustonenkin soitteli eilen. Boogie on kyllä hauska mies, hänen kanssaan keskustellessa tulee aina hyvälle tuulelle. Yhä edelleen silmissäni siintää vierailu Leppävirralle, kunhan tästä työntäytteisestä hötäkästä selvitään. Jumppa entisessä Manalassa, nykyisellä Golgatalla, antaisi kovasti taas uutta virtaa.
Boogie on supliikki- ja herrasmies ja koko ajan hänellä on uusia suunnitelmia. Mies kiertelee edelleen kiekko sekä kuularinkejä dieetin ohella minkä ehtii ja hyvä niin. Syksyllähän Boogie kilpailee Englannissa ja mahdollisesti jatkaa kisakauttaan vielä siitä. Lähtökuopissa ollaan, Boki!

Yhä Kuopiossa vaikuttava Jerry Ossikin otti yhteyttä. Laitoin Jerrylle hieman treenikuvia hänen Lahden vierailustaan toukokuun 8. päivä. Käykäähän vierailemassa Jerryn sivulla. Kuvat on matolaatikolla otettuja kun en saanut "isoa" kameraa mukaan, mutta mies on kireä kun perk... ja löytyyhän sieltä koko GP -kiertueen kattavat kuvat allekirjoittaneen, K.P. Ouraman ja muiden kuvaamina.
Tein Jerrystä maittavan jutun seuraavaan BODY -lehteen, jossa mies syväanalyseeraa menestyksekästä kevättään ja antaa vinkkejä olkapääharjoitteluun. Check it out...

Olen saanut paljon postia ja suullisia kommentteja koskien blogia ja olen yllättynyt siitä, että se on otettu niin hyvin vastaan. Kiitos tuhannesti! Aluksi ajattelin, että ei täällä kukaan varmaan käy ja kirjoittelen itselleni terapiamielessä, mutta koska tykkään kirjoittamisesta, niin mikäs siinä... Kiva, että hyvin tunnetutkin tahot jaksavat lueskella toilailujani. Toivottavasti en saa tästä niin sanottua "writers block" ia, (se on eri asia kun blogi ;)) vaan kirjoitan yhtä rehellisesti ja tunnollisesti jatkossakin. Minä en nimittäin jaksa kaunistella asioita, vaan sen minkä kirjoitan, se tulee sydämestä ja kirjoitan siitä mitä sydän sanoo ja siitä miltä minusta tuntuu.
Suuret, suuret kiitokset kaikille vierailijoille ja vierailkaahan jatkossakin!

Historian sivujen havinaa

Tänään koin oikein mieluisan yllätyksen. Salimme kun on tällä hetkellä melko riisuttu ennen uusiin tiloihin muuttoa, niin ehdin jo yhtenä päivänä ajatella, että tämähän on kuin ennen vanhaan saleilla. Mutta tänään oli TODELLINEN paluu vanhaan :)

Classic Bodybuildingin hallitseva Suomen mestari Mika Antikainen nimittäin pyyhälsi K. P. Ouraman kanssa ovesta sisään! Viimeksi olen harjoitellut Mikan kanssa muutaman kerran 15 vuotta sitten Muscle Teamin salilla, Lahdessa, jota piti sellainen kaveri kuin K.P.Ourama. Se oli mahtava sali. Klubityppinen, johon kaikilla oli omat avaimet. Siellä oli TV, videot ja tukkuliike alakerrassa, josta haettiin siihen aikaan voimaa (karkkia, sipsiä, suklaata) :)
Mika kilpaili 80 -luvulla kehonrakennuksen puolella alle seiskassa ja kasissa. Siinä sitä kolmeen pekkaan seisoskeltiin ja naureskeltiin, puuttu vaan G. Thorogood, Hurriganes, etc...

Oli todella, todella hienoa vetää Antikaisen kanssa intensiivinen jumppa, jossa hangattiin rintaa ja hauista. Otettiin muutama kuvakin todisteeks...
Otetaan joku päivä uusiksi, Mika!

Lopun alkua
Dieetti on alkanut viimein väsyttää miestä. Ajateltiin, että pistetääs meikäpoika vähän kovemmalle nyt ja annetaan vähän löysää ennen Turkua. Tällä hetkellä tulee siis 6 punttitreeniä viikkoon, kuusi aamuaerobista ja kuusi aerobista puntin jälkeen (rock n´roll!!)
Jos ei ukko pääse tällä kuosiin, niin milläs sitten.

Kalorit toimii tällä hetkellä siten, että on yksi ns. "kaloripäivä" (2600, heh..), sen jälkeen 1900 kolme päivää ja sitten taas 2600. Eli pientä kalorivaihtelua, jota olen noudattanut koko dieetin ajan.
Nyt tämän ukon pää rupee pilkkimään siihen malliin, että täytyy painua nukkumaan, jotta aamulla jaksaa taas reippailla :)
Peace...

Same shit, different day

Same shit, different day :) Niinhän se menee. Perjantaiaamuna aerobista 45 min. ja illalla kävin jumppaamassa rinnan ja hauikset. Rinta tuli hangattua niin puhki kuin olla ja voi. Aerobista on mukava hangata kun sai taas uutta jytinää stereoihin, matkakin sujuu joutuisammin, hiki virtaa ja läski palaa...

Lauantaina aerobista 45 min, illalla otin selkää ja ojentajia. Onneksi huomenna on täysin VAPAApäivä. En tee aerobista, enkä meinaa vierailla salillakaan. Tosin, mielessä kävi jos sitä poseerausohjelmaa alkaisi hiomaan kuntoon sunnutaipäivän nimissä, katsotaan nyt, miten on virtaa.

Lauantaina vierailin muuten jumppien välissä Fitnessliiton järjestämällä leirillä, josta enemmän BODY -lehden nettisivulla, kunhan saan jutun sinne päivitettyä.
BODYsta puheenollen, uutta BODY -lehteäkin aletaan taas väsätä näin kesän "jälkeen". Niin se syksy vaan lähenee ja illat pimenee...

Argh, meinasin ihan unohtaa...Hyvä ystäväni Boogie Mustonen purjehtii avioliiton satamaan tänään. Boki poika saattaa olla jo hieman hermostunu, josko nukkuu ollenkaan vaan mittailee tiluksia :) Paljon onnea Boogielle ja Murulle!!

Trainings and automobiles

Vierailin eilen lahtelaisella kuntosalilla, josta tein pienen jutun tyngän BODY -lehden nettisivuille. Olin reissussa siskoni PÖSÖLLÄ, todellisella kauppakassilla, jossa ohjaustehostin löytyy olkapäistä. Olin jo aiemmin tottunut siihen, että kun auton sammuttaa, niin valot myös sammuvat. Tulin kotiin, keräsin tavarat autosta ja läimäytin oven kiinni, ovi lukkoon, yyyyeesss...

Söin hieman bodyruokaa palattuani ja sisko tiedusteli puhelimitse miten auto on toiminut? Hyvin.. tietysti. Vajaan muutaman tunnin kuluttua hyppäsin autoon ja starttasin.. tai siis yritin startata.. olin jättänyt valot päälle ja akku tyhjä.. No, kävellen salille, no sweat.

Kävellessäni salille päin tunsin jotakin kosteaa valuvan pitkin reittä (ei etureittä sinä kaksimielinen..vaan takareittä) . Pysähdyin katsomaan mikä siellä laukussa tuntuu niin viileältä, niin palautusjuomathan siellä oli pitkin treenikassia ja vaatteita. Ei auta, ei auta kun on treeneihin lähtö.. Jatkoin matkaa ja kävin jumppamassa jalat, josta sitten tulikin aika vaivalloinen treeni pitkästä aikaa. No, aina ei voi kulkea eikä maistua, joten ei siitä sen kummempaa.

Treeneistä vielä sen verran, että suuri kiitos kuuluu partnerilleni Nickille, joka jaksaa pakertaa ja kannustaa kanssani. Kumpikin tsempataan toisiamme. Nick on voimatasoiltaan yhtä vahva tai heikko, ihan miten vaan, mutta treeni on tämän vuoksi myös helppo toteuttaa ja se kulkee molemmilla suhteellisen hyvin tällä hetkellä.

Keskiviikko onkin sitten viikon ainoa huilipäivä. Torstaista lähtien otetaan aerobinen harjoittelu taas mukaan kun saatiin potkittua tuo aineenvaihdunta liikkeelle. Aamuisin 45 minuuttia kuudesti viikkoon, jepujee... Tähän mennessä tämä dieetti onkin ollut ihan piknikkiä; en ole nähnyt nälkää, vaan päinvastoin, joutunut väkisin ahtamaan ruokaa sisuksiini, ei ole tarvinnut tehdä aerobistakaan moneen viikkoon. Ainoa huolenaihe on ollut raahautua salille.

Dieettiä jatketaan edelleen suhteellisen isoilla kalorivaihteluilla.

Vesille mieleni tekevi

Maanantaiaamupäivällä kävin koettamassa hieman vesihiihtoa. Olin toista kertaa suksilla ja täytyy sanoa, että on se vaan helkkarin kova laji, etenkin kun tekniikka vaatii vielä järjettömästi hiomista. Muutaman kerran pääsin kunnolla "plaaniin" ja silloin ei tarvinnut kuin nauttia ja katsella maisemia. Mutta se, että vedestä pääsee ylös, siinä se kovin homma onkin. "Muutaman" kerran tuli lennettyä oikein kunnolla naamalleen sekä takapuolelle. On se vesi vaan helkkarin kova elementti.
Lisäksi sain muistoksi molemmat jalat sisäreisistä mustaksi kun kaaduin taaksepäin ja kapula löi jaloille niin että jysähti. .. Mutta on se vaan niin mukavaa hommaa, että se on joku päivä taas lähdettävä uudestaan.

Illalla kävin jumppaamassa selkää ja ojentajia. Liikevalikoimat alkavat olla kohta haasteellisia kun salinomistaja myy salilaitteita minkä ehtii.. uusia tulee.. varmaankin joskus :) Tänään otin jäähyväiset ylä- sekä alataljassa, joka lähtee tällä viikolla. Lisäksi hieman kulmasoutua käsipainoilla ja selkä oli valmis. Ojentajille "the usual package", eli oj. punnerrus taljassa, narupunnerrus alataljassa (pään yli) ja yhden käden punnerrus, ja that´s it. Suoria sarjoja...

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, niin treeni kulkee yllättävän, lähes pelottavan vahvasti tällä hetkellä ja muistutankin siitä itseäni aina säännöllisesti. Ei passaa liikaa ahnehtia, koska ahneella on aina paskanen loppu. Vedän treenit läpi vanhaan tyyliin niin kauan kun virtaa riittää. Sitten kun alkaa virta yskimään, niin sitten vasta hifistellään; laitetaa korvakorut korvaa ja keittiön kello kettingillä kaulaa ja ollaa bodaria :) vitsi, vitsi...

Later alligator...

Viikonlopun tohinaa

PTA hommat pitävät suhttellisen kiireellisenä meikäläistä, joten pahoitteluni kun en ole tänne ehtinyt paljoa kirjoitella. Opiskelumateriaali, erityyppiset sopimukset ja koekysymysten kääntäminen sekä uuden kurssin mainostaminen on aikaa vievää puuhaa. Eli muistakaahan, jos PT tai ravinto-ohjaajan kurssit kiinnostavat, niin Private Trainers Associationin kurssit järjestetään 5.-6. lokakuuta Lahdessa. Kurssille tulee ohjaajaksi ammattilaiskehonrakentajista Chris Cook, jolta yritän saada haastattelun. Lisätietoja kursseista BODY -lehden sivuilta tai suoraan meiliosoitteista pauliinatalus@propta.com, tapanivalkonen@propta.com tai tonyheino@propta.com

Treeni svengaa kuin hirvi tällä hetkellä. Perjantaina kävin jumppaamassa olkapäät (Punnerrus Smithissä, vipunostot sivulle, viparit istuen (pumpaten), takaolkapäät ristik.taljassa) sekä pohkeet (pohjenostot prässissä, pohjenostot istuen superina omalla painolla koroketta käyttäen) ja sunnuntaina rinnan ja hauikset.

Rinnalle otin aluksi vinopenkkiä ja huomasin, että vinopenkkini on suhteellisen vahva verrattuna normaaliin penkkiin. Tämän jälkeen tasapenkillä pari tiukkaa sarjaa käsipainoilla ja ristikkäistaljaa pumpaten päälle.

Hauiksiin sain aivan uskomattoman "särkyn" kun otin Scott -penkkiä. Hauikset olivat aivan piipussa jo tämän liikkeen jälkeen, mutta rääkkäsin niitä vielä muutamalla liikkeellä. Ei tarvinnu paljoa nenää kaivella treenin jälkeen :)

Kevyesti keskellä viikkoa

Keskiviikon jalkatreeni on mennyt ainakin perille. Etureidet ovat yllättävän hyvässä "hapessa", mitä ei voi sanoa takareisistä, ovat kuin viulunkielet :) Ehkä joskus kannattaisi satsata venyttelyyn, eikä hierojallakaan käynti olisi kuulemma pahitteeksi, oon kuullu... Viimeksi kun kävin hierojallani, niin häneltä meinasi tippua loputkin hiukset päästä. Hää ku huusi miul takareidet nähtyään jotenkin tähän tapaan, että: "eihän täällä lihaskalvoissa o yhtään tilaa! Näähä on ihan jumissa!" No, kyl mä käyn hieronnassa, ainakin kerran vuoteen...
Sitten kun on takareidet oikein tikissä, niin ne voi napsahtaa vaikka ylätaljaa tehdessä... niinkö eräällä (sori Timppa, no pun intended.)

Torstai oli viikon ensimmäinen huilipäivä. En silti malttanut pysyä ihan paikoillani, vaan harjoittelin vähän pakollisia peilin edessä. Nyt niitä voi jo taas harjoitella, muutama kuukausi sitten ei peiliin pystynyt katsomaankaan kun sieltä näkyi hyvin syötetty pullasorsa... Nyt ei näy kuin sorsa, sudittu tukka ja kuontalo pitenee sitä mukaa kun posket kapenee ;)

C U Later folks..

Forza!

Italia selvitti kuin selvittikin tiensä futiksen MM-loppuotteluun, hienoa! 1982 liimasin silloisen maailmanmestarin julisteen Suosikista seinälle ja siitä asti se on ollut suosikkini.
Kisaisännistä sakemanneista Seppo Räty sanoi parhaiten mainitsessaan, että Saksa on paska maa. Jo maan historiakin osoittaa sen...
Eipä silti, on heillä ollut hyviä futaajia, kuten: Franz Beckenbauer, Karl-Heinz Rummenigge, Jürgen Klinsmann, Rudi Völler, Pierre Litbarski, Andreas Brehme, vain muutamia mainitakseni, mutta minkäs teet.. parempi voitti.

Toisen ilonaiheen koin heti aamusta. Paino oli 78 kiloa. Ei aerobista, paljon ruokaa.. ehkä kroppa käy nyt sitten viimeinkin täysillä kun paino menee alaspäin tasaisen tappavaa tahtia.
Jumppien tiivistäminen on myös varmasti tehnyt oman tehtävänsä. Eilen tein rinnan ja hauikset. Treeni oli uskomattoman hyvä pitkästä aikaaa, mitä taas ei voi sanoa tämän päiväisestä. Väsynyt, väsynyt fiilis ja oli kun kivirekeä olisi vetänyt perässään, mutta hammasta purren pääsin treenin loppuun.

Takaraivossa jytkii ajatus poseerausohjelmaharjoittelusta. En ole sitä vieläkään aloittanut, vaikka tiedän, että parempi olisi aloittaa nyt kun virtaa on vielä koneessa. Ehkä lähipäivinä.. tai sitten keksin taas jonkun tekosyyn siirtää sitä tuonnemmaksi :) Biisi on jo kuitenkin valmiina, joten sen puoleen ei ole mitään hämminkiä.

Nyt silmälleen, että pääsee taas aamulla ruokapöytään :)

Lisää duunia tehtävänä

"...back in business again.." lauloi Brian Johnson jo -85 ja joku kotimainen vastaavasti "kauan on aikaa siit."

Muutamaan päivään ei ole tullut kirjoiteltua mitään kun ei mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... baby has to learn how to crawl before he can walk, niinsanotusti.

Nyt nostin jumpan määrää ja no aerobics. Eli aerobinen on nyt jätetty kokonaan pois ja kovaa punttia vedetään nyt kuudesti viikossa. Pidän tästä tavasta huomattavasti enemmän jostain kumman syystä. Ei minulla aerobistakaan mitään vastaan ole, paitsi se, että se vie taas aikaa muulta toiminnalta. Samalla treenijaolla mennään edelleen, paitsi että kierrosta tulee hieman lyhyempi.

Lopuksi haluan mainita, että viikonloppua on jäljellä vain 28 minuuttia ennen kunniakasta maanantaipäivää, josta pauli Hanhiniemi riimitti parhaat säkeet orkesterissa Kolmas Nainen.. Stay strong, palataan. Ugh!